Voihan SAMOK sentään!
22.11.2011 17:40
Liittokokous se vaan oli ja meni, ja pakko sanoa tälläkin kertaa: WAU! Mitään niin mahtipontisen hienoa ei ole kuin kolme päivää ja yötä opiskelijapolitiikan parissa olemattomilla yöunilla ja jatkuvalla spekuloinnilla. Mistä kannattajat alotteille, ketkä opiskelijakunnat ovat liitossa keskenään, miten tämän saisi menemään läpi, “osaamisperustainen, osaamisperuisteinen…Mitä helvettiä?”
Mutta lopulta liittokokous päättyy aina samaan lopputulokseen, osa on tyytyväinen ja osaa on suorastaan kusetettu. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Se, että kenttä katsoisi todella liiton edun perään on vain spekulaatiota. Kuka määrittelee sen, mikä on liiton parasta? Jokainen vuorollaan.
Mitenkäs itselleni sitten kävi? No heikosti, tietenkin. Onneksi painoin tällä kertaa pinsseihin vain “Mike”, enkä mitään “SAMOK motherfuckin’ 2012!!!”. Nyt voi samalla pinssillä ottaa tattiin vaaleissa moneen kertaan. Mutta miksi kävi heikosti? Yksinkertaista. Diilit meni perseelleen. Tänä vuonna oli niin paljon ehdokkaita hallitukseen, että hallitustyrkky-haastattelut ja -paneelit olivat pelkkää showtanssia, sirkusta. Ne olivat ikäänkuin joka vuotinen aikuistumisriitti, jonka jälkeen vasta on valmis SAMOK-työskentelyyn. Kaikki päätettiin sen sijaan salaisilla kädenpuristuksilla ja takahuoneissa. Ja tällä kertaa me vain kusimme tuon homman.
Ennen diilailu on ollut OSAKOn toinen nimi. OSAKO on aina ollut virkamiesmäinen opiskelijakunta, joka yrittää ehtiä aina ensin. Sen lisäksi, että meillä on aito kokopäiväinen työhallitus, olemme suuri opiskelijakunta kaukana pohjoisessa. Siinä kolme syytä, joiden pohjalta on hyvä lähteä sovittelemaan hallitusta. Nyt kuitenkin perinteinen pääkaupunkiseutu-pohjoissuomi “pahan akseli” katkesi. Ja tuolloin huomasimmekin, että olemme aivan yksin. Kun kaikki muu pettää, yritämme ensin kokeilla kikkakolmikkoa: asiantuntevuus, työhallitus, alueellinen edustus. Sitten diilailua. Sitten huumoria. Ja lopulta katsomme toisiamme syvälle silmiin todeten: “VITTU!!!” kun taustalla uusi hallitus naureskelee mahaansa taputellen.
No mitä helvettiä tässä sitten pitäisi tuumata tästä kaikesta? No ainakin se, että ei voi mitään. Ei vain voi! Teimme kaikkemme mitä kykenimme, muttei se ollut tarpeeksi. Olimmeko kusseet jossakin vuoden vaiheessa? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? Ehkä, mutta sitten kuitenkin, ei oikeastaan. Me olemme vain yksin täällä pohjoisessa ja that is that. Mikäli vanhat ystävät eivät vain ota meitä kelkkaan mukaan, niin se siitä sitten. On oltava plan B.
Tällä hetkellä tuo plan B näyttäisi kaikissa muissa opiskelijakunnissa olevan kiukuttelua, sormen heristelyä ja vitunhuutamista. Meillä on vitunhuutaminen kanssa perinteinen pohjoissuomalainen tapa, mutta on jotain muutakin tiedossa. Pohjoinen yhteistyö. Meillä on olemassa pohjoisessa viisi opiskelijakuntaa, joiden yhteinen äänimäärä voi olla ensi vuonna jopa 20 ääntä. Rovaniemi-Kemi-Tornio-Oulu-Kajaani-Ylivieska-Kokkola -akseli on juuri se mikä olisi tänä vuonna pitänyt olla se ykköskamumme. Turha haikailla kehäkolmosen sisään, sillä siellä ei näytä olevan meille tällä erää mitään.
SAMOK on ensi vuonna siinä tilanteessa, että kentälle uhkaa muodostua blokit PK-Itä-Länsi-KeskiSuomi-Pohjoinen. On se parempi kuin entinen Pahan akseli vs Muu Suomi, mutta jotenkin nuita aikoja muistelee lämmöllä. Oli mukava kun kavereita oli enemmän, vaikka vastustajia oli vielä enemmän. Meni tämä siihen tai ei, toivon, etteivät nykyiset hallitukset enää työnnä lusikkaansa tämän enempää porisevaan soppaan. SAMOKilla on kova työ vetää kenttä yhteen, joten tuetaan nyt edes SAMOKia kunnialla, ja vedetään sitten omalla ajalla toisiamme turpaan aina kun nähdään, senkin runkkarit!
PS: Toiminta opiskelijakunnassa ja SAMOK-kentällä muiden opiskelijakuntien kanssa on ollut ihan mielettömän hauskaa. Tämän blogikirjoituksen voi tulkita monella tavalla, mutta negatiivisena sen ei ole tarkoitus näyttäytyä. Liittokokoukset ovat aina upeita tapahtumia, silloin aivot toimivat koko kapasiteetillaan. Ajattelu orientoituu juuri aiheeseen, jolloin kaikki asiat tavallaan näyttäytyvät selkeämmin.
Jokainen opiskelijakunta näkee aina, että heidän ehdokkaansa olisi se paras ehdokas SAMOKiin. Ketään ei voi syyttää tavoittelusta siihen tavoitteeseen, että oma menee läpi. Eikä siitä pidä kokea syyllisyyttä.